Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee ja sitten vanhana on kiva sitä tikkua muistella.

Mä kun luulin että työharjoittelun aikana oli kiirettä, mutta mitä vielä. Kyllä tää koulun alkaminen on aina yhtä kiirettä kun uudet aikataulut, kurssit ja tehtävälistat pamahtaa yhtä aikaa päälle. Alusta on kuitenkin taas selvitty ja tuntuu että olen ihan hyvin jopa perillä kaikista ottamistani kursseista ja niiden tehtävistä. Viime lukuvuonna luin oikeastaan vaan ne pakolliset jutut joten nyt syksyllä paikkailenkin tuota ja olen ottanut ekstrana kaikenlaisia nettikursseja ja luennoilla istumisia.
Vähän huolta aiheuttaa se että edellisen työharjoittelun hässäkän takia olen tällä hetkellä vielä ilman seuraavaa paikkaa, joten puhelimen päässä pitäisi istua tällä viikolla aika tiukasti, jotta paikka löytyy.

Treenit on mennyt yhtä huolettomasti kuin muutenkin eli liian vähän ennemmin kuin liian paljon. Viime lauantain futispelissä tuntui kun olisi suossa juossut. Vähän pitkä ja märkä nurmi oli samettista kenttää raskaampi mutta silti ei kyllä noin nihkeältä pitäisi tuntua. Olen vähän muutenkin huomannut pientä terävyyden puuttumista jaloissa, joten olenkin jo tarttunut asiaan, voima harjoittelun muodossa. Sunnuntaina sitten heti rankaisin etureisiä etukyykyillä ja 24kg kahvakuulilla tehtävillä, maveilla, heilautuksilla, etukyykyillä ja yhden jalan kyykky/mavella. Kyllä ne sieltä vielä herää.. :) Ihan hirveä rääkki ei painojen osalta ollut koska taisin tehdä 3x6 etukyykkyä 55kilolla, mutta ne kun yhdisti tuohon aika kovaan kahvakuula treeniin, niin tuli siitä tarpeeksi tehokas.
Omalla pihalla kun treenaa niin tuo 55kg on aika vakio paino koska se on maksimi mitä omistan joten sillä tehdään etukyykkyjä, maveja ja rivejä. Takakyykystäkin tulee vähän toiminnallisempi liike kun esin pitää työntää ne painot sinne niskaan. Hyvin kyllä huomaa siinäkin eron onko salilla kenkien ja tasaisen alustan kanssa kyykkäämässä vai takapihalla epätasaisella nurmella. :)

Maanantain juoksin aamuvuorosta suoraan kouluun, ruotsin kursille valmentavalle kurssille. Siitä kun pääsi himaan niin ei kyllä ollut mielessä treenaaminen kun pää ei ottanut mitään enää vastaan. Kepeä aivokuolema sohavlla siis oli illan ohjelma.
Tänään iltavuoron jälkeen on taas jumppailujen vuoro duunin salilla. Voisi palata ajassa vuosia taaksepäin ja tehdä samantyylisen perusharjoituksen millä aloittelin painojen kanssa leikkimistä. Vähän muistutella mistä on ne jutut aloitettu.
Painojen kanssahan rupesin leikkimään suht myöhäisellä iällä, koska oikeastaan kukaan jalkapallo piireissä ei ollut kunnolla ohjannut niitä tekemään. Piti siis itse tajuta se asia ja lähteä niitä tekemään. Nyt puhutaan varmaan 5vuodesta jos lasketaan kuinka kauan siitä aloituksesta on. Vaikka olo on suht sama kuin muistaakseni silloin niin painoihin on tullut hirveästi kehitystä sitten aloituksen ja painoa myöskin omaan kroppaan sellaiset 6kiloa. n.1kg per vuosi ei ole hirveästi, mutta koska harjoittelulla on haettu voimaa juurikin painoa ja lihasmassaa vältellen niin tuo on ihan hyvä määrä mielestäni.
Tikulla silmään ja tikku muistoksi säilöön. Hyvää viikon jatkoa.

Lihaskalvoja ja kineettisiä ketjuja

Taas on palattu arkeen, kun työt ja koulun lähitunnit on pyörähtäneet tällä viikolla käyntiin. Vielä viime viikollahan ramppasin työharjoitelussa omt-fysioterapiaa tekevässä yrityksessä ja nyt sitten pureskelen sekä treenailen uusia asioita omassa työssäni. Olen siitä onnellisessa asemassa oleva fysioterapiaopiskelija että teen tasaiseen tahtiin myös alan töitä, joten etenkin uusia manuaalisen terapian asioita on helppo viedä heti käytäntöön.
Olin siis harjoittelussa nimenomaan omt-fysioterapiaan erikoistuneessa yrityksessä, joten manuaalista käsittelyä tuli aika paljon. Hierojan ammatissa koulutetaan käsittelemään lähinnä lihaksia ja siinä sivussa sitten ehkä vähän fascioita eli lihaskalvoja sekä myös vähän triggereitä. Kun opiskelin hierojan ammatin niin lihaskalvoista ei toitotettu lähellekkään samallalailla kuin nyt, koska vähän "muotiin" tuo juttu on viime vuosina noussut. Kuitenkin huomaan että alusta lähtien samanlaista tekniikkaa joihinkin ongelmiin olen käyttänyt, ajattelematta nimenomaisesti lihaskalvoja vaan enemmänkin sitä että lihasta saisi vapautettua.
Nyt kuitenkin harjoittelussa lihakset olivat aika toissijaisessa asemassa koska monesti asiakkaiden ongelmia lähdettiin korjaamaan luisien rakenteiden ja fascioiden kautta. Tietysti myös tuollaiseen paikkaan ajautuu ihmisiä joilla ongelmia on juuri niillä osa-alueilla.

Mistä tässä lihaskalvo hypessä oikein on kysymys ja mitä ihmettä tarkoittaa kineettinen ketju?
Lihaskalvot eli fasciat ovat kalvorakenteita jotka kulkevat lihasten pinnoilla, väleissä ja monet eri tutkimukset ja tutkijat ovat kuvanneet pitkiä kalvo rakenteita tai paremminkin linjoja mitkä kulkevat jopa koko kehon päästä päähän. On etulinjaa, takalinjaa ja ristikkäistä linjaa ja eri tutkijoilla ne kulkevat aina vähän erireittejä. Helpointa on siis todeta että nämä lihaskalvot liittävät ihmisen rakenteita ja lihaksia toisiinsa jonka vuoksi ne ovat tärkeitä lihaksien tuottaman voiman muuttamisessa liikkeeksi. Lihas ei siis ainoastaan liikuta niveltä jonka yli se kulkee vaan myös liikuttaa lihaskalvoja jotka välittävät voimaa eteenpäin.
Tässä ollaankin jo aika lähellä tuota kineettisen ketjun ajattelua jolla tarkoitetaan nivelien vaikutusta toisiinsa. Jos jokin nivel esimerkiksi lonkka ei toimi niin kuin kuuluisi, vaikuttaa se niin ylös kuin alaspäinkin kehossa. Tämän johdosta ongelma lonkassa voi vaikka tuhota polvea. Tai nilkan väärä toiminta rasittaa polvea, lonkkaa tai selkää. Lihakset ovat avain asemassa nivelien toiminnassa koska niiden avulla tai takia niveleen kohdistuu suuriakin voimia erisuunnista. Jos voimat eivät jakaudu sopivan tasaisesti eripuolilta vaikuttaa se nivelen toimintaan. Puhun siis lihastasapainosta. Suuret puolierot esimerkiksi vastavaikuttaja lihaksissa aiheuttaa helposti virheellistä toimintaa kohde nivelessä, varsinkin kun heikompi puoli väsyy ja vahvempi vielä työskentelee. Monesti jokin paikka rupeaa kompensoimaan väsynyttä lihasta jonka seurauksena syntyy lisää ongelmia kompensoivassa alueessa.

Pronaation vaikutus jalkaan

Aina ei kuitenkaan ole kysymys pelkästä lihaksen väsymisestä tai puolieroista sillä lihaskalvot voivat aiheuttaa ongelmia toiminnassa. Kuvitellaan vaikka tilanne jossa harjoittelua kovennetaan tai sen tyyliä muutetaan jonka seurauksena lihakset rupeavat kehittymään ja kasvamaan. Lihas pystyy kasvamaan ja muokkautumaan nopeammin kuin lihaskalvot koska kalvorakenteet ovat lähempänä sidekudosta kuin lihaskudosta. Lihakset kasvaa mutta kalvot eli fasciat eivät pysy mukana. Kalvot ahtauttavat ja rajoittavat lihaksen/lihasten toimintaa jonka seuraksena voi taas syntyä puolieroja tai häiriötä kineettisessä ketjussa. Tämä ongelma on yllättävän yleinenkin etenkin kun treenimäärän tai tyylin muutos on suuri. Esimerkiksi keväällä juoksemisen innolla aloittava mutta talven hyvin levännyt ihminen saa monesti tällä periaatteella toimivan penikkataudin riesakseen.

Mitä sitten tehdään kun hoidetaan näitä fascioita?
Itse näihin voi vaikuttaa käsittelemällä, rullailemalla ja liikkuvuus treenejä tekemällä. Itse käsittelemällä eli hieromalla pääsee jo alkuun varsinkin kun pitää mielessä sen että todennäköisyys vaikuttaa lihaskalvoon on suurempi kun käsitellään poikittaisin liikkein suhteessa lihakseen.
Kun ammattitaitoinen hieroja tai fysioterapeutti tekee hoidon, hän pyrkii löytäämään kohdan jossa kalvot eivät liu'u ja pyrkii avaamaan tämän kohdan yleensä venyttämällä kudosta tai käsittelemällä vähän hankaus tyylisesti kyseistä aluetta. Kun mahdollisia liikettä estäviä kiinnikkeitä on saatu avatuksi pääsee lihaskalvot liikkumaan vapaammin ja liikkuvuus sekä voimantuottokin paranevat.
Tätä voisi kuvata sillä että koitat liu'uttaa kuivia kämmeniä vastakkain niitä yhteen painaen ja vertaat niiden liukumista siihen kun olet kostuttanut kädet. Kuivat kämmenet vaativat suurempaa voimaa kuin kosteat. Sama tapahtuu myös siis kehossa jonka seurauksena huonosti liukuvat lihaskalvot voivat aiheuttaa ongelmia joko ihan akuutin vamman muodossa tai pikkuhiljaa kuormitukseen vaikuttamalla.


Ongelma ei aina siis ole ihan suoranaisesti siinä missä oireet joten ongelmatilanteissa kannattaa kääntyä ammattihenkilön puoleen, pelkän arvailun ja tuskailun sijaan. Itse suosisin fysioterapeutteja ja sieltäkin mieluusti juuri tuki ja liikuntaelin ongelmiin paneutuneita.
Toivottavasti teksti on selkokielistä enkä lähtenyt liikaa laukalle asian suhteen. :)

En kyllä parempaa harjoitusta hellekelille keksi..

Kukaan ei ole varmastikkaan jäänyt kylmäksi sen tosiasian suhteen, että päällä on suht harvnainen luonnonilmiö näin suomen lakeuksilla. Ei ninmittäin ole satanut mitään, pitkään aikaan.
Tämähän on tietysti aika mukavaa kun vertaa normaaliin ja totuttuun säähän. Olen itse kuitenkin henkilö joka ei ole innoissaan tästä ilmiöstä kun se pitää yhdistää urheiluun. Ei valita, en missään nimessä, mutta tuollainen + 20 puolipilvistä on se kaikkein paras urheilukeli.
Eilen olin ohjelmoinut kalenteriin juoksulenkin ja huomasin että paras väli sen suorittaiseen on ihan keskellä päivää. Ei varmaan siis kuumempaa aikaa löytynyt koko päivältä, kuin tuo. Suuntasin kuitenkin taktisesti poluille jonka ansioista sain juosta varmaankin 70% lenkistä piilossa auringolta. Ja pakko vaan todeta että siellä poluilla keli oli aika lähellä sitä reilua 20 astetta ja puolipilvistä. Tosin välillä kun polku pamahti rämeestä keskelle hakkuuaukiota niin se helle muuri joka pamahti vasten kasvoja oli kyllä melkoinen.
En kuitenkaan juuri parempaa treeniä voisi keksiä näille helle keleille..!

Koitin pitää suht tasaista vauhtia yllä, joka tarkoitti että välillä mentiin reippaasti maaston haastavuuteen nähden ja hiekkatie siirtymät + helpot osuudet olivat sitten kevyttä maaston haastavuuteen nähden. Tuntui että olisin juossut vasta ihan hetken kun kello jo kertoi aikaa kuluneen 45minuuttia. Menee kyllä poluilla tuo aika hirveästi nopeammin kuin asfaltilla junnatessa. Ja pääkoppa myös kiittelee.
Juoksin yhteensä 8km ja 55minuuttia eli rauhallista vauhtia jos vain aikaa ja matkaa katsoo. Mutta ihan hyvä kun ottaa huomioon alkupätkän maastot jossa juoksin ihan umpeen kasvanutta polkua ja keskellä suota jne.. :)

Illalla auringon jo hakiessa suojaa puiden latvojen takaa, kävin vielä lyömässä tennistä kevyet 40minuuttia. Legendaariset sunnuntai illan saunahiet siis. Keli oli tuohon aikaan myös ihan paras tuolle hommalle joten aika nappiin meni sunnuntain liikunnan niiden puolesta.
Muutenkin viikonloppu oli kyllä todella siisti, sillä asioita sai tehtyä, mutta suht rennosti ja ilman kiirettä ja silti jäi aikaa liikunnalle sekä löhöilyllä nurmikolla. Kyllä tuon voimalla taas yhden viikon jaksaa.

Minäkö futis treeneissä? Ei kai...

Onpas pitänyt kiirettä. Suorittelen tällä hetkellä harjoittelua, joten päivät tuppaavat venymään pidempien päivien ja välimatkojen takia. Ensi viikko pitäisi vielä harjoitella ja sitten olisi taas yksi jakso takanapäin. Koitan muutenkin tällä hetkellä kovasti motivoida itseäni tuleviin koulu juttuihin, jotta valmistuisin ihan ajallaan ja kunnialla. Jouduin viime kevään vetämään vähän kevennetyllä kurssi määrällä joten nyt pitäisi vähän kiriä kiinni. Ihan ajassa kuitenkin onneksi olen, mutta en kyllä yhtään suunniteltua enempää ole tehnyt.
Harjoitteluihin ei tarvitse motivointia koska on siistiä nähdä uusia paikkoja ja tapoja tehdä fysioterapeutin töitä. Enemmän kaikki kirjalliset vaativat motivoitumista, koska niiden pitää valitettavasti melkein aina olla melkoista pilkun halkomista. Ruotsin kurssikin pitäisi suorittaa ja sekös pelottaa, koska se on täysin hepreaa mulle.

Tänään tapahtui aika harvinainen juttu, kun olin futis harjoituksissa. Viimeksihän olin... no joskus niihin aikoihin kun lumet oli sulanut pois. Muutaman pelin olen kuitenkin käynyt pelailemassa joten ihan ilman palloa en ole elänyt mutta olen kyllä tosi hyvin toteuttanut "lahjattomat treenaa" sanontaa. No nyt voikin käydä seuraavan kerran treeneissä sitten kun lumen tule kummittelee nurkan takana, jottei tule potkittua vahingossakaan liikaa.
Itseasiassa nyt vasta tulikin mieleen että tulihan sitä oltua viime viikonloppuna yksinään palloa potkimassa ja siinä sivussa sitten lihaskuntotreeniä tekemässä. Sitä ei kuitenkaan ihan futis treeniksi lueta, mutta ihan leppoisa ja lihaskuntojen osalta tehokas treeni se oli kyllä hellepäivälle.

pienenä vietin kaikki päivät tällä nurmella ja vanhanakin tulee käytyä silloin tällöin.

Loppuviikon ohjelma treenauksen kannalta näyttää siltä että perjantaina käyn pelaamassa pelin ja sunnuntaina suuntaan lenkille jonka lisäksi käyn vähän nauttimassa viimeisistä lämpimistä keleistä pallon kanssa jos aikaa vaan sille löytyy. Tämän lisäksi pientä huoltoa ja selän venyttelyä/liikuttelua/jumppaa tulee tehtyä joka arkipäivä. Ei tässä loppuun pääse palamaan harjoittelun takia, mutta tulee sitä onneksi kuitenkin jotain tehtyä. Nykyään sitä ainakin nauttii kaikista harjoituksista mitä pääsee tekemään, kun niiden määrä on selvästi vähentynyt.

Vuosi kevennettyä treeniä, mitä muutoksia?

Noin vuosi sitten, pienen elämänmuutoksen seurauksena, treenimääräni vähenivät normaalista totutusta. Nyt onkin hyvä paikka katsastella mitä on kunnolle tapahtunut. Harjoitusmäärien tippuminen ei tiputtanut mitään osa-aluetta kokonaan ohjelmasta pois vaan tasaisen epätasaisesti kaikkia. En siis vain lopettanut salilla käyntiä ja jatkanut juoksentelua, vaan asioita on tehty samallalailla epämääräisissä sykleissä, mutta kokonaismäärän ollessa koko ajan pienempi kuin ennen.
Viime kesänä ja syksynä voima jutut loistivat poissaolollaan ja homma oli aikalailla jalkapalloa. Sitten talven koittaessa ryntäilin pallon perässä salissa, tehden satunnaista punttia, joten pk treenit ja pidemmän matkan juoksut olivat poissa ohjelmasta. Nyt keväällä ja kesällä olen juossut vähän lenkkejä, satunnaisia puntteja ja vähän palloakin potkinut eli olen tehnyt hiukan tasaisemmin kaikkea verrattuna viime syksyyn ja talveen.
Harjoitusmääriä on vaikea sanoa koska välillä treenaan sen 1 treenin viikkoon ja välillä 4 joista muutama kunnon treenejä ja muutama lyhyempiä treenejä.

Valitettavasti mitään tarkkoja mittareita tai testituloksia itselläni ei ole tästä kunnon muutoksesta vaan mennään enemmänkin omalla mutu tuntumalla. Tämä voi olla harhaan johtavaa sillä joissain asioissa voin itse kuvitella olevampi huonompi kuin olenkaan ja päin vastoin.
Jos ajatellaan karkeasti mitä on tapahtunut niin mieleen tulee ensimäisenä voimatasojen lasku etenkin jaloissa. Kokonaisrasitus on pienentynyt jonka lisäksi puntti treeni on ollut vähäistä. Nyt kesällä on tullut suht vähän räjähtävää liikehdintää ja maksimaalista juoksemista, jos verrataan vaikka vuoden takaiseen.
Toinen asia on kunnon tasapäistyminen. Tällä tarkoitan sitä että sellaiset huippu piikit ominaisuuksissa on hioutunut pois. Jalkojen hermotus ei pelaa yhtä tehokkaasti, maitohappo kestävyys on hiukan vähentynyt ja voimatasoja kadonnut. Tätä voisi varmaan kuvailla jonkinlaisena huippukunnon katoamisella, koska juuri nämä tekijät nousevat esiin kun koittaa repiä itsestään kaikkia tehoja ulos.
Pituuteni on yllettäen sama kuten myös painoni ja ulkopuolinen ei varmaan näkisi juurikaan muutosta ulkonäössä vuoden takaiseen. Itse kuitenkin tiedän että reiden ympärys on varmaan vähän pienentynyt ja kroppa on siinä kunnossa kun se yleensä oli talven pre-seasonilla punttitreenien aikaan, tosin reilun kilon kevyempänä. Kun kausi oli päällä kesäisin, paino tippua suht lähelle nykyistä jopa vähän alle ja vähän pakostikkin hiukan kroppa kiristyi. Kaikki nämä muutokset kuitenkin ovat sellaisia että ulkopuolinen ei niitä varmaankaan edes huomaa.
Pääkoppaan on myös tullut muutoksia. Haluaisin treenata kovasti ja mahdollisimman paljon, mutta silti treeniin tarttuminen on vaikeaa sillä harjoitusajat ovat suurimmaksi osaksi tosi huonoja. Hommat eivät enää mene treenien aikataulujen mukaan, vaan treenit pitäisi saada menemään muiden aikataulujen mukaan ja sekös tuottaa ongelmaa. Lisäksi kun olen aloittamassa tai tekemässä jotain raskaampaa suoritusta, päähäni hiipii pikkupiru kuiskimaan osaksi totuuksia ja myös valheita siitä että en ole huippukunnossani.

Voisi tietysti listata paljon fysiologisia tosiasioita mitä varmasti on tapahtunut, mutta koska nyt mennään tällä "miltä musta tuntuu" linjalla niin jätänpä kirjoittamatta. Siinä voitaisiin jo lipsahtaa kauemmas kansankielestä.
Onnekseni olen pystynyt treenaamaan jonkin verran ja suht epäsäännöllisen säännöllisesti ja hyvien pohjieni ansiosta muutokset ovat olleet suht pieniä. Nämä kaikki ominaisuudet on kirittävissä siis kiinni kunhan aikaa ja etenkin vaivaan vaan näkee. Tietysti pitäisi keksiä mihin suuntaan kuntoa lähtisi tekemään eli haluanko juosta, nostaa vai jotain siltä väliltä? Toisaalta eipä tässä nykyisessä suhteessa mitään vikaa ole, kunhan vaan kaikkia osa-alueita rupeaa taas hilaamaan parempaan suuntaan.

Leirityksiä ja palautumista

Tietotekniikka riivaa ja hankaloittaa elämää, koska läppäri ei suostu sytyttämään näyttöään kuin vain silloin tällöin. Nytkin kirjoittaminen pitää hoitaa puhelimella.
Viime viikko loppui siihen että hyppäsin auton jousille ja matkasin Kisakallioon jossa suoritan harjoittelua olemalla yhtenä fyssarina nuorille Susijengiläisille. 14v nuoret aloittavat ikäkausi maajoukkueisiin tähtäävät leirinsä. Luonnollisesti tuon ikäisten parissa saisi tehdä liikkuvuuksien ja kropan hallinnan kanssa töitä vaikka hamaan tappiin saakka.
Näissä hommissa menee siis mukavasti viimeisen lomaviikon ensimmäinen puolikas.

Viime viikon keskiviikkona mietin palautumis asioita, jotka nousivat mieleen kun lenkki ei meinannut kulkea juuri ollenkaan. Miten ei voi kulkea kun enhän ollut juuri treenannut sitten lauantaisen mäkiraaston? No juuri varmaan siksi jalat painoivat vielä keskiviikkonakin.

Nyt leirillä onneksi ehtii jotain itsekkin treenata leiri juttujen illalla loputtua. Koska keli on niin ihana taidan tyytyä painojen nosteluun sisällä. Tai ehkäpä painan vähän crossfit tyylisen rive, leuat, dipit, juoksu yhdistelmää jonkin ennalta määrittelemättömän ajan..

Polkuraasto Messilässä

Hienon polkujuoksumarathonin Vierumäellä järjestänyt Lahti trailrunners täytti vuoden jota se juhlisti Messilässä polkuraastolla. Koska Vierumäellä oli mukavaa niin ajattelin mennä myös raastamaan, mutta taas ilmottautuminen venyi ihan viime metreille. Eilen illalla kuitenkin lopulta päätin että menen juoksemaan koska ainakin polkuraastosta saisi hyvän harjoituksen.
Koko viikon kun on rakentanut terassia sekä aitaa ja tehnyt siinä huomaamattaan tuhansia maastavetoja on jalat olleet törkeän jumissa ja arat. Parempi sekin tosin kuin Vierumäkeen lähdettäessä jolloin ne olivat jo valmiiksi ihan hapoilla ja loppu.

Messilään siis ja tietojen mukaan edessä olisi noin 8km matka jossa nousua on 550m. Googletin Messilän tietoja ja eteen tuli tieto että rinteen korkeus siellä on n. 110m eli 8kilometrin aikana se mäki kiivettäisiin n. 5 kertaa ylös..! Olikohan se nyt sittenkään kovin hyvä idea ilmottautua?
Olin ajatellut että teema olisi voinut olla se etten kävele ollenkaan, mutta kun tajusin tuon nousujen määrän niin unohdin sen aika nopeasti. Pari ekaa nousua meninkin juoksuaskelin mutta kun ensimäinen todellinen isomäki eli laskettelurinne tuli niin homma kääntyi kävelyyn.
Sykkeet oli aika korkealla tuntemuksien perusteella ja kävely tai loivempikaan osuus ei niitä hirveästi tiputtanut. Vasta kun rinnettä ruvettiin rullaamaan suoraan tykitystä alas, niin sykkeitä sai laskettua, vain sen takia että seuraava nousu pääsisi paukuttamaan ne takaisin kattoon.
Nuo lasku osuudet sujui kyllä itseltä paljon nousuja paremmin, koska niissä sain rullattua muita kiinni tai karkuun kun taas nousuissa itseltäni ei löytynyt sitä dieseliä mitä muilta tuntui löytyvän.

Jossain välissä juoksuakin maisemaa ehti vilkaista mutta ei se paljoa silloin lämmittänyt

Jo vähän ennen puoltaväliä oli meno sellaista että nousuissa ei enää edes mietitty juoksuaskelia ja meno muistutti sellaista yliväsynyttä rinkka selässä vaellusta. Edessä olleet karkasivat pikkuhiljaa, mutta takaa ei tullut ketään, joten menin sen minkä menin siinä ajatuksessa että ketään en ohi päästä. Otti kyllä aivosta kun mäkeä kävellessä sykkeet on katossa, jalat ihan loppu ja meno sairaan hidasta.
Aina tasaisen tai alamäen koittaessa ensimäiset juoksuaskeleet olivat tuskaa, mutta sitten homma lähti rullaamaan aina siihen asti kunnes tuli edes pieni ylämäki tai töyssy joka jumitti menon. Loppupuolella lenkkiä oli jotenkin jopa naurettavaa kun ehkä 4askelta vaativa kumpu tuntui ihan ylipääsemättömältä esteeltä. Sykkeet oli korkealla, pohkeisiin sattui, reidet olivat loppu ja perseen tilalla oli 10kiloa betonia.

Lopulta viimeinenkin mäki oli tarvottu ylös ja ei tarvinnut kuin lasketella teknistä metsäpolkua rinne alas ja juosta maaliin. Tuska ja turhautuminen oli ollut päällä jo jonkin aikaa, mutta loppu tuli silti jotenkin ihan yhtäkkiä. Aikaa meni 1h5min ja matka oli vähän reilu 8 vaikka garmin näytti 8.7. Ei se garmin pysynyt ihan nousun määrässäkään perässä joten luotetaan tuohon järjestäjien ilmoittamaan 8kilsaan
Jonkinlaisen energiavajeen sain tuosta päälleni, koska vaikka ruokaa heti himassa tankkasinkin, niin iltapäivällä olo oli kuin krapulassa olisi ollut. Päätäsärki ja kepeästi paha olo. Nyt jo onneksi olo parempi, kun saanut vähän väkisinkin syötyä ja verensokerit nousseet normaalille tasolle.
Juoksun aikana tuli tunne että prkl kun piti lähteä. Juoksun jälkeen oli tunne että onneksi lähdin ja iltapäivällä "krapulassa" taas että prkl kun piti lähteä. Onneksi nyt illalla fiilis on taas tuo positiivinen.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla suolle ajaudut

Otsikko kertoo jo aika paljon tämän päivän lenkistä. Hankin viime viikolla uudet maastoon sopivat juoksukengät jotka ajavat itsellä myös talvilenkkareiden virkaa. Olenkin siis jo odotellut että koska pääsisin niitä kunnolla testaamaan. Kyseessä on Inov8 x-talon 212.
Tänään siis suuntasin metsään ja otin kaverikseni myös alennuksesta löytämäni juomarepun, koska pitäähän tunnin lenkille juotavaa olla. No ei kyllä pidä mutta saipa testatuksi asetuksia ja täytenä toi 2kg lisäpainoa selkään. Faija on juossut paikallisia metsäpolkuja ja soita jo vuosia ja kuluttaa varmaankin enemmän polkua kuin asfalttia, joten luonnollisesti kysyin häntä oppaaksi lenkille. Koska aikataulut ei natsannut niin lähdin sitten yksin ilman asiantuntijaa.
Puolituntia meninkin ihan kivasti polulla ja vetäisin myös lyhyen suon yli, kun kerran siinä joku muukin oli jäljistä päätellen mennyt. Saivatpahan kengät kunnon testiä heti alkuun. Vedellähän ne täyttyi mutta mikä tärkeintä tyhjenivät myös aika nopeasti, eikä vesi jäänyt kenkiin pyörimään. Muutaman sadan metrin jälkeen ei kastumista enää tuntenut oikeastaan mitenkään.
Oikea nilkka oli jostain syystä vähän arkana ja huomasin vähän varovani sitä juostessa. Otin siis enemmän päkiällä vastaan askeltaessa ja senhän tietää että pohje sellaisesti menee iloisesti tukkoon. Menkööt sanon minä.

Hyvän puolituntisen jälkeen päätin ylittää eteen tulleen hiekkatien ja painua metsään ilman minkäänlaista polkua edessäni. Tähän aikaan vuodesta tuollaisella vanhalla hakkuualueella on aika korkeaa kasvustoa joten kävelyksihän se tasaisin väliajoin meni. Pyörin varmaan 20minuuttia enemmän ja vähemmän poluttomassa metsässä, välillä juosten ja välillä kävellen maastosta riippuen. Oikeastaan ympyrä tuli metsässä tarvottua koska tulin ulos metsästä melkein samasta välistä kuin sinne meninkin.
Jatkoin matkaa kohti himaa selkeällä ja tasaisella kulkevalla polulla, jonka jälkeen vajaa kilometri kävelytien vieressä juoksua, koska vaikka ihan kaupungissa en asukkaan niin suoraan ovesta ei sentään metsään pääse.

Sykkeet ja juoksuvauhti vaihteli paljon enemmän kuin tasaisella juostessa. Lisäksi lenkki oli paljon asfaltti junnaamista mielenkiintoisempi vaikka välillä olin niin korvessa että siitä oli juokseminen kaukana. Taidanpa vetäistä myös seuraavan lenkkini, metsässä. Ehtiihän noita teitä kuluttaa vaikka sitten talvella.

Pitkä kesäloma

Jäin kesälomalle 8.5 tarkoituksena pitää lomaa koko kesä. Tiesin että kesästä oli tulossa tapahtumien täytteinen ja jotenkin työtahti oli hidastunut jo jonkin aikaa. Tunsin että oli aika ottaa kesälomaa.
Koska töistä ei noin vain oteta koko kesän mittaista lomaa, niin tarkoitan nyt tottakai 8.5.2014 aloittamaani blogin kesälomaa.
Lomahan vähän venähti koska paluu tapahtui noin viikko sitten eli n. 14kk myöhemmin. Jo jonkin aikaa on nipistellyt ajatus kirjoittamisesta, mutta ajattelin että löytyykö aikaa ja vaivaa sen tekemiseen, omalla mittapuullani, tarpeeksi hyvin? No vaivaahan kirjoittamisesta ei juurikaan ole jos vain löytyy väli jossa kirjoittaa ja kun huomasin että sellaisia alkoi löytyä oli tänne palaaminen helppo päätös.

Niin takaisin viime kesään ja sen mukanaan tuomiin tapahtumiin. Normaali arjessa kuvioissa pyörii kaksi vuorotyö ja normaalilla tahdilla etenevät Amk opinnot joita yhdistellään sitten harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Viime kesä toi kuitenkin tullessaan sen että tähän soppaan tuli yksi, aika saneleva, aikataulutettava lisää. Pieni tyttö tuli ja laittoi kaikki aikataulut uuteen uskoon. Koulussa ja töissä kaydään tietysti sen mukaan mitä niitä on mutta sen ulkopuoliset asiat onkin sitten vähän erilaisella aikataulutuksella kuin ennen.

Tällä hetkellä näillä uusilla rytmeillä on elelty jo melkein vuoden päivät ja tuntuukin että homma rupeaa olemaan jo jotenkin hallussa. Tosin välillä huomaa kompuroivansa aikataulujen ja asioiden hoitamisen kanssa, kuin kävelyä opetteleva vauva, mutta jotenkin rupeaa olemaan jo sinut uusien rytmien osalta.
Se että asiat hoituu on tietysti vaatinut muutoksia ja kompromisseja, kuten urheilun kannalta katsottuna se, että tämä kesä on ensimäinen kun en pelaa jalkapalloa tavoitteellisella tasolla. Harjoittelu on muutenkin ollut vähäisempää kuin ennen, osittain sen takia että aika on ollut kortilla ja osittain sen että itsensä motivointi harjoittelemaan vähän huonompiin aikoihin päivästä on ollut vaikeaa. En ole myöskään keksinyt vielä täytettä jalkapallon tilalle, joskin vierumäki trail sytytti itsessäni juoksu innon uudelleen henkiin.

Jotain on kuitenkin tehty suht epätasaisen tasaiseen tahtiin, jotta vanhat monen vuoden aikana rakentuneet pohjat ovat pysyneet kasassa jonka takia kunto on ihan ok. Jos verrataan viime kesään niin kunto voi olla tullut vähän alas ja voima tasot ehkä vähän tippuneet, etenkin jalkojen osalta, koska kuormitus ollut pienempää kuin ennen. Jo pelkkä jalkapallossa tullut juoksu ja säntäily on ollut hyvää räjähtävän voiman harjoitusta ja juuri tämän tyyliset harjoitukset ovat vähentyneet.

Uudet kuviot vaikuttavat tiestysti myös kirjoituksiini ja tahtiin jolla kirjoitan. Olen ajatellut että blogi ei syö yhtäkään harjoitustani vaan toivottavasti saa lähtemään joskus ovesta ulos treenaamaan, myöhään illalla tai aikaisin aamulla, kun muuten en meinaisi itseäni sinne saada. Edelleen aion kirjoittaa niin omista treeneistäni, kokemuksistani, mielipiteistäni ja juuri niin kuin itse asiat koen. Valitettavasti myös kirjoitusvirheiden määrä tulee olemaan ennestään tuttu. :)

Kuulumisiin..

Vierumäki Trailmarathon. 15k polkujuoksua

Moi, im back. Blogin kesäloma näköjään hiukan venähti koska pimeä talvikin on ehtinyt jo tässä välissä vierähtää. No vuodessahan ehtii tunnetusti tapahtua paljon, joten palailen loman syihin vähän myöhemmin, sillä nyt pitää kirjoittaa asiasta joka on vielä tuoreessa muistissa. Nimittäin viime lauantain polkujuoksusta Vierumäki trailmarathon tapahtumassa, jossa kävin polkujuoksemassa lyhyemmän eli 15k matkan.

Bongasin tapahtuman suht myöhään ja olin heti todella kiinnostunut koska huomasin että tarjonnassa oli erittäin mielenkiintoinen 15kilometrin matka. Spurttaaja joka ei ole ikinä edes juossut yhteen putkeen noinkaan pitkää matkaa, ei nimittäin vielä puolimaratonista innostu. Viimeinen ilmottautumispäivä lähestyi ja jostain syystä emmin ilmottautumiseni kanssa. Itsekkään en tiennyt syytä, ennen kuin yhden asiakkaan kanssa puhuessa tajusin syyn. En ole viime aikaisen huonon treenaamisen kanssa siinä kunnossa missä olen tottunut olemaan, joten haluanko mennä todistamaan tätä seikkaa itselleni, ihan viralliseen juoksu tapahtumaan?
Tätä seurasi pieni itsensä tutkiminen asian suhteen ja jälkiilmottautuminen lähti liikkeelle. En olisi edes "normaalissa" kunnossani taistelemassa voitosta joten onko nyt väliä, että onko ajassa muutama minuutti enemmän kuin ehkä huippukunnossani olisi? No ei todellakaan ole.

Perjantaista alkaa itse tarina juoksuun liittyen, koska illan hämärtyessä löydän itseni pelaamasta jalkapalloa. "Pelaajat vähissä, pääsetkö jeesaa?" Ajattelin mennä aukaisemaan jalkojani, mutta huomasin juoksevani pohkeeni kramppiin sillä pirun tekonurmella. No nyt ei ainakaan mitään ennätyksiä poluilla juosta, sillä pelin loppumisesta oli juoksun lähtöön vain 12 tuntia aikaa.
Ihmeet suoritettu jaloille ja lauantai aamuna raahaudun paikalle niin että pääsen haistelemaan tunnelmaa ja näkemään maratonin lähdön.
Heti paikalle päästyä tuli hyvä fiilis joka vaan kasvoi kun käveli hakemaan kisapakettia kaikkien muiden juoksijoiden seasta. En ole tosiaan ikinä ennen ollut juoksutapahtumassa, koska aina kesän viikonloput ovat olleet täynnä tavoitteellista jalkapalloa, toisin kuin tänä kesänä, ensimäisen kerran elämässäni.

Maratoonarit karsinassa

Ihmettelyn jälkeen rupesikin koittamaan oma lähtöni. Koitin ottaa suht hyvät lämmöt jotta jalat lähtisivät liikkeelle, jonka jälkeen karsinaan odottamaan lähtöä. Ei jännittänyt juuri ollenkaan joka oli mielestäni vähän outoa. Suhteellisen nopeasti reitti hyppää asfaltilta polulle ja todellinen juoksu alkaa sekä huomaan nopeasti tehneeni karsinassa pienen virheen, nimittäin jäämisen liian taakse. Kun juostaan polkua pitkin ja nousussa edessäsi olevat ihmiset haluavat kävellä, ei auta hirveästi vaikka itsellä olisi menohaluja kun ohi et mahdu.
No pikku hiljaa sitten leveämmillä osuuksilla keräilin selkiä ihan vain sen takia että löytäisin uuden kävelevän jonon edestäni. No, ei tänne oltu tultu ennätyksiä tekemään, vaan fiilistelemään joten mitäpä tuosta.
Vitosen kohdilla eteen tuli metsätietä jossa pääsin hiukan tekemään juoksua ja siellä tiellä eteen tuli myös selkä joka ei tippunut vauhdista vaan taivalsi samaa matkaa lopussa minua muutaman kymmenen metriä jättäen.
Reitilläkin ehti vähän jutella ja heittää vitsiä ja mieleen jäikin hetki kun toimitsija ilmoitti meidän masennukseksi että kärkeen on matkaa 11. Kysyin että 11sekunttia? ja mies vieressäni komppasi kysymällä että 11metriäkö? No ei ollut kumpikaan vaan minuuttia luonnollisesti. Kovaa siis mentiin kärjessä.

Juoksu kulki hyvin ja jalat tuntuivat palautuvan vielä ihan hyvin raskaammista nousuista. Noin seiskan kohdalla juoksin hetken endorfiinikoukun Elinan kanssa, vaikka tajusinkin tämän vasta kun näin Elinan maalintulon. En näköjään ehtinyt jokaista kasvoa metsässä katsoa.
Juoksu tuntui sujuvan parhaiten teknisillä, mutta tasaisilla osuuksilla, joka ei itseä ihmetytä sillä olenhan tottunut loikkimiseen ja ketterään juoksenteluun, ennemmin kuin asfalttijyräämiseen. Jonkin verran jouduin tosin hyppimään ja väistelemään koska jalassa olivat vähän eri maastoon tehdyt Adiokset.
Vähän kympin jälkeen tuli nousu jota mentiin ylös helpommin nelivedolla kuin juosten tai kävellen, siihen perään vielä pitkähkö hiekkatienousu ja mun jalat jäivät jonnekkin sinne metsään. Loppumatka olikin sitten melkoista dieseliä ja vääntämistä oli maasto mitä vain. Jos alkumatkasta fiilistelin reittiä, ääniä ja maisemia niin viimeiset 4kilometriä katselin vain suht tiiviisti jalkojen edessä vaihtuvaa maastoa.

Garmin näyttää jo 15kilometriä mutta maalista ei näy merkkiäkään, joten vähän ylipitkäksi matka kostautui. Lopulta vierumäki rupeaa siintämään edessä ja maali fiilis rupeaa hiipimään mieleen. Minun ja maalin välissä oli kuitenkin vielä kaksi lyhyttä mutta jyrkää asfaltti nousua, jotka olivat kyllä aivan hirveitä. Jaloista ei irronnut enää yhtään mitään ja tässä vaiheessa hiukan jäin muista kolmesta joiden kanssa viimeiset kilometrit olin juossut. Lopulta rullaus maaliin ja voi jeesus kuinka hyvä fiilis, poislukien jalat jotka olivat lyijyä. Urheilujuoma ja sipsiämpäri palkitsi suorituksesta sekä tietysti mitali joka tottakai lyötiin kaulaan.

DONE, missäs se sipsiämpäri olikaan..

Huippukokemus ja toivon että myös ensi vuonna juostaan tuo 15k sillä olen varmasti juoksemassa ja sillä kertaa ehkäpä jopa tuoreilla jaloilla. Alle 1.30 here i come.. :)
Tapahtumassa näin monta näistä blogipiireistä tuttua naamaa, joten Moi näin jälkikäteen kaikille jotka tunnistivat, mutta joita en itse ehtinyt moikata. 

Nämä tarvitsin ja hyviltä vaikuttavat joten viis hinnasta